Appelsiinia ja papuja

Pitkittynyttä flunssaa, loppuun niistettyjä nenäliinoja, kesäaika-uupumusta ja Berliinin aiheuttamaa henkistä hengästymistä. Postausraakileita, ajatuksen hylänneitä irrallisia lauseita  ja lukemattomia käsittelemättömiä kuvia. Nyt ei oikein lähde.

Siis teenpä sitä, mitä osaan: jaan hyviä reseptejä.

 

Tänä keväänä minua on siunattu paitsi sammumattomalla appelsiinihimolla (perus), myös halulla täyttää mahani erilaisilla pavuilla. Siis linssejä siellä ja mungpapuja täällä. Kovin kauaa minun ei tarvinnut taistella tätä  Kokit ja Potit -blogista löytämääni tahnaakaan vastaan.  Onhan siinä kuitenkin papuja JA appelsiinia.  Just hyvää.

APPELSIINI-PAPUTAHNA

1 tlk valkopapuja

1 valkosipulinkynsi

n. 3-4 rkl vastapuristettua appelsiinimehua 

2 rkl oliiviöljyä

muutama tippa Tabascoa

suolaa ja mustapippuria

luomuappelsiinin raastettua kuorta

1. Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaks. Tarkista maku ja koostumus (itse tykkään, että tahna on dipattavan löysää) ja lisää tarvittaessa appelsiinimehua tai mausteita.

2. Koristele halutessasi luomuappelsiinin raastetulla kuorella ja tarjoile esim. varrasleivän kaverina.

Alkuperäinen ohje ja inspiraation lähde: Kokit ja Potit -blogi

Sinne se taas läks

Jos räkää täynnä oleva pääni ei esim. räjähdä lentokoneen nousun aikana, lupaan paljastaa muutaman uuden berliiniläisen brunssivinkin heti alkuviikosta.  ♥

Sisältää tuotesijoittelua

Saanko häiritä teitä hetken kaupallisilla tiedotteilla  kevään tuoteuutuussuosikeillani? Moni varmasti harkitsee nyt sulkevansa selaimensa, mutta tiedoksenne, ettei tämä ole minullekaan helppoa. Kuten  ehkä tiedättekin, myös ruokabloggaaja voi saada kotiinsa hämmentäviä tuotenäytteitä, joista kuitenkin vain murto-osa näkyy ainakin tämän blogin puolella. Syitä siihen on neljä:

1. Näytteistä valitettavan harva vastaa joko brändinsä tai käyttötarkoituksensa puolesta keittiö- ja blogifilosofiaani, eli sitä, mitä haluan nimissäni täällä mainostaa. Ts. eineksiä ja puolivalmisteita tarjotaan ja PALJON. 
2. En oikein tiedä, millä tavalla tuotteista täällä kirjoittaisin. Helppoja ovat ne, joista voin vääntää jonkin julkaistavan reseptin, mutta kuten tästäkin postauksesta huomaa eivät kaikki tuotteet ole jatkojalostettavissa.
3. Muistan muutaman lukijan maininneen, etteivät halua tästä blogista kovin kaupallista kanavaa. Toive nakertaa omaatuntoani joka kerta, kun tekee mieli blogata mistä tahansa ilmaiseksi saadusta tai koetusta asiasta. 
4. En itsekään jaksa seurata kovin kaupallisia blogeja, joissa puhuvat enemmän brändit kuin bloggaaja itse. Kai alitajuisesti pelkään, että Pumpkin Jamistakin voisi tulla sellainen, mikä sinänsä on järjetöntä, sillä minä itsehän tätä kirjoitan!

Toistaiseksi olenkin vetänyt rajani mainonnassa aika korkealle ja päättänyt kirjoittavani vain sellaisista tuotteista, joista oikeasti pidän niin paljon, että uskon ostavani niitä ilman ilmaisnäyte-eriäkin. Voin kertoa, että loppujen lopuksi sellaista on todella vähän. Tältäkin keväältä haaviin on jäänyt vain pari suositeltavaa uutuutta:

1. Alpro Soyan Mild & Creamy mustikkasoijajugurtti. Parasta välipalaa. Ei maistu maitopohjaiselle jugurtille, mutta miksi pitäisikään? Soijajugurtin ja tavallisen jugurtin vertaaminen ylipäätänsä on yhtä järjetöntä kuin nautasikajauhelihan vertaaminen jauhettuun hirvenlihaan. Kumpaakin toki käytetään samaan tarkoitukseen, mutta ei niiden samalle kuulu maistua!

Alpro Soyan Mild & Creamy -perheeseen kuuluu mustikkajugurtin lisäksi muuten myös Vanilja sekä Maustamaton, josta mm. blogikollegani Anna sekoitteli ihanan kuuloisen dipin. Valitettavasti en itse ehtinyt edes maistaa niitä ennen kuin päiväys oli mennyt.

2. Ben & Jerry's uutuudet: The Vermonster ja Oh My! Apple Pie! Benkku on jäätelöiden kunkku, jota meilläkin ostetaan lähes yksinomaan (no kerran ostin kilpailevan firman Michelin-tähden kokin suunnittelemaa jäljitelmää, joka oli sekin melkein hyvää). Näistä uutuuksista ihanan imelä, vaahterasiirapin ja karamellisoituneiden pekaanipähkinöiden makuinen Vermonster valittiin kotiraatimme suosikiksi, mutta ei häviäjäkään huono ollut. Oh my Apple Pie maistuu etäisesti joululle ja sattumina löytyy oikeita omenanpaloja. Koskakohan saadan ensimmäinen key lime pien tai banoffeen makuinen jäätelö?

No niin, nyt se pakollinen ja pahamaineinen mainostus on ohi, eli saa alkaa anonyymisti valittamaan ruokablogien kaupallistumisesta ja sponssattujen tuotteiden kehumisesta. HOT or NOT?

Kirjoitus sisältää sponssattuja tuotteita

Ohra-punajuurivuoka

Joskus tulee tehtyä ja syötyä vähän tämmösiäkin , eli  sarjassamme "erittäin omituiset ruoat, mutta tulipahan testattua". Kyse on niinikään suolaisesta uuniohrapuurosta, johon on tyrkätty punajuuria ja sinihomejuustoa. Melko jännittävää. Voisi sopia riistan lisukkeeksi, mikäli sellaista söisi.

OHRA-PUNAJUURIVUOKA (neljälle)

n. 800 g punajuurta
1 rkl voita tai öljyä vuoan voiteluun
100 g sinihomejuustoa
2 dl rikottuja ohrasuurimoita
8 dl kasvislientä
1–2 dl kermaa
2–3 rkl silputtua tuoretta timjamia
vastarouhittua mustapippuria

Viimeistelyyn:

2 dl rouhittua hasselpähkinää
rucolaa

1. Kuori ja kuutioi punajuuret melko pieniksi.

2. Voitele uunivuoka, ja siirrä siihen punajuuret. Murenna päälle sinihomejuusto.

3. Lisää ohrasuurimot, kasvisliemi, kerma sekä timjami ja mustapippuri. Kypsennä vuokaa 175-asteisen uunin keskitasolla noin 1 1/2 tuntia tai kunnes ohra ja punajuuret kypsyvät täysin pehmeiksi. Lisää tarvittaessa kasvislientä tai kermaa, jos pinta näyttää kuivalta. Peitä vuoka tarvittaessa kannella tai leivinpaperilla.

4. Viimeistele punajuurivuoka juuri ennen tarjoilua rouhituilla pähkinöillä ja rucolalla. 

Alkuperäinen ohje: hs.fi

Maailman paras kasvisburgeri

Viimeaikaiset sunnuntait ovat toistaneet samaa kaavaa: asuntonäyttö, sitten toinen, kolmas, neljäs, oho viides. Hei mentäisikö vielä tonne kuudenteenkin? Loppujen lopuksi rento pyhä onkin haiskahtanut kiireisemmältä kuin arki ja nälkään on ahmittu kaikkea, mitä nopeasti eteensä vain saa.

Eilinen oli onneksi toivottu poikkeus. Asuntonäyttöjä oli vain yksi (1!) ja sekin niin hurmaannuttava, että palkitsin meidät aika tuhdeilla soijahampurilaisilla. Ja olivat muuten parhaat kasvisburgerit, joita olen syönyt - siitä kiitos ihanan hapokkaille punasipuleille ja kermaisen pehmeällä guacamolelle. Tehkää tekin näitä!

 

GUACAMOLE-SOIJABURGERI (neljälle)

½ annos hodarisämpylätaikinaa

4 soijapihviä (esim. Hälsans Kök)

mietoa cheddar-juustoa 

tomaattia

chiliketsuppia

Marinoitu punasipuli:

4 punasipulia

1/2 dl hunajaväkiviinaetikkaa (punaviinietikka lienee vielä parempi)

3 rkl oliiviöljyä

1 dl sokeria

mustapippuria

Guacamole:

2 kypsää avokadoa

1 lime (tai ½ sitruuna)

reilu kourallinen tuoretta korianteria

ripaus sokeria

suolaa ja pippuria

1. Valmista ensin marinoitu punasipuli. Kuori sipulit ja leikkaa ne ohuiksi renkaiksi. Yhdistä muiden ainesten kanssa ja jätä marinoitumaan huoneen lämpöön vähintään tunniksi, mieluiten pidemmäksikin aikaa. Mausta pippurilla.

2. Valmista sämpylät samalla tavalla kuin hot dog -sämpylät, mutta muotoile niistä pieniä palloja (huomaa, että ne kohoavat paljon). Jos sämpylöitä jää yli, pakasta ne heti, kun ovat vähän jäähtyneet.

3. Valmista guacamole. Poista avokadoista kivi ja kuori ja muussaa ne huhmaressa tai haarukalla painellen mössöksi. Sekoita joukkoon muut ainekset.

4. Kuumenna soijapihvit pakkauksen mukaan uunissa. Kun pihvit ovat lämmenneet, vuole niiden päälle vielä kerros mietoa cheddaria ja käytä sen verran uunissa, että juusto sulaa pihvin pinnalle. Viipaloi tomaatit.

5. Kasaa lopuksi kaikki ainekset halutussa järjestyksessä halkaistujen sämpylöiden väliin. Ja ei kun ääntä kohti.

Marinoitujen punasipulien ohje Sillä Sipuli -blogista

Pssst. Myös Kädenvääntöä -blogissa on huomattu guacamolen ylivertaisuus. Lääh, noita sandwichejä on pakko päästä testaamaan!

Budjettiruokaa

No olisin minä itsekin yllättynyt, jos olisin muistanut postata ohjeen tähän papu-tomaattikeittoon silloin keskiviikkona, kuten lupasin. Aina ei mene nallekarkit tasan. Eikä etenkään hyvä muisti.

Papu-tomaattikeitto on todellista budjettiruokaa ja niin huojentavan helppo valmistaa, etten ihmettele yhtään, miksi tämä Helsingin Sanomissa aikoinaan julkaistu resepti on taltioitu nyt myös Katja Bäcksbackan Ensimmäiseen ruokakirjaan. En omista opusta, mutta se kuulemma sopii tueksi erityisesti kotoaan pois muuttavan nuoren ensimmäiseen keittiöön (vielä omassa menneisyydessäni saman asian ajoivat yläasteelta säästetyt, ruokatahroilla vuoratut köksänkirjat, joten suunta on ehdottomasti ylöspäin).

Samaa papusoppaa oli tehnyt myös Anna ja häneltä reseptin alkujaan talteen nappasinkin. Erittäin herkullista vaikkakin tomaattikeitoksi siitä häkellyttävä, ettei siihen oikeasti kannata lisätä haudutusvaiheessa sokeria. Papujen tomaattikastike on itsessään riittävän makea taittaakseen tomaattimurskan tunkkaisuuden, joten selvisipä samalla myös se, mihin niitä tomaattikastikkeeseen säilöttyjä valkopapuja kannattaa käyttää.

TOMAATTI-PAPUKEITTO (4-6 annosta)

1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 tlk tomaattimurskaa
2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
2 tl currya
1 tl savupaprikajauhetta (tai 2 tl tavallista paparikajauhetta)
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl rakuunaa
chiliä
2 dl kermaa

1. Kuori ja silppua sipuli. Lämmitä oliiviöljy kattilassa. Kuullota sipulia ja mausteita miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.
2. Lisää tomaattimurska ja kuumenna kiehuvaksi. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. (En soseuttanut, sillä käytin sitä paseerattua versiota.)
3. Sekoita keittoon pavut ja anna kiehahtaa. Lisää vielä lopuksi kerma ja kuumenna. Tarjoa hyvän leivän kera.

Ohje: hs.fi

Tapenade

WARNING!

Tähän postaukseen sisältyvään oliivitahnaan syntyy suoranainen himo dipattuasi siihen esimerkiksi vastustelemattoman hyvää vaaleaa leipää. On siis suositeltavaa valmistaa sitä ihan itse ja vaikka viikoittain. Ei se ole edes vaikeaa! 

We preserve the right to assume you can read this warning.

TAPENADE - OLIIVITAHNA

2 dl kalamataoliiveja
2 rkl kapriksia
1 valkosipulinkynsi
nippu tuoretta basilikaa
3 rkl oliiviöljyä
mustapippuria

1. Poista kalamataoliiveista kivet.
2. Lisää kaikki ainekset korkeareunaisen astiaan ja survaise tasaiseksi. Tarjoile tuoreen, hyvän leivän kanssa.

Huomenna saatte reseptin keittoon, jonka kanssa tapenadea ja leipää tarjoilin :)



Keittiöunelmia

Kevät toi, kevät toi muurarin 

Kevät toi kevät toi maalarin

... ja ihan giganttisen asuntokuumeen!

Viime päivät ovat kuluneet tiukasti asuntojen myynti-ilmoitusten parissa ja uudesta kodista haaveillen. Kato tommonen. Ja tommonen. Ehkä tommonenkin kävis. Mut ei ainakaan tota!

Mitään pakottavaa tarvettahan meillä ei ole muuttaa, sillä nykyinen kotimme on varsin edullinen ja tilava tarpeisiimme. Tarve ja halu ovat pikemminkin sitä henkistä sorttia. Ihan kaikkea kun ei kahdeksan vuoden vuokralla-asumisen ja neljän vuokra-asunnonkaan jälkeen siedä; peltiseinäistä, rumaa kylpyhuonetta, kellertynyttä muovimattolattiaa ja jo parhaat päivänsä nähneitä vaatekaappeja, jotka panisin vaihtoon heti ensimmäisenä, mikäli asuto olisi oma.

Oma. Se se avainsana olikin.

Asuntokuumeilu on synnyttänyt myös vilkasta ruokapöytäkeskustelua siitä, millainen uuden kodin keittiön pitäisi olla. Siis sen ensimmäisen Täydellisen Keittiön, jossa ei vuokra-asunnosta poiketen tarvitse sulkea silmiään vioilta. Valehtelisin, jos väittäisin, etten olisi miettinyt näitä asioita joka ikinen kerta, kun köökin työtila on loppunut kesken, surkea uuni paistanut epätasaisen paistopinnan ja kattilat hukkuneet kaappien perille, joten haluamisen sijaan puhunkin jo ominaisuuksien vaatimisesta.

Omalta Täydelliseltä Keittiöltä vaadin:

• Vedettäviä alalaatikoita. En konttaa enää yhdenkään keittiön lattianrajassa etsimässä alakaapin perimmäiseen nurkkaan piiloutuneita patoja. En en en!
• Matalia yläkaappeja. Asioita, joita keittiöiden ylimmille hyllyille säilötään, ei oikeasti tarvita. Missään. Ikinä. Kuka muuta väittää, on varmaan itse kolmemetrinen.
• Kaasuliettä ja sähköuunia.
• Laskutilaa. Apupöytää. Senkkiä. Saareketta. Mitä näitä nyt on. Normaalin ruokapöydän olen jo tuominnut liian epäergonomisen matalaksi aputasoksi.
• Ikkunaa. Ruokabloggaaja tarvitsee luonnonvaloa.
• Hiljaista astianpesukonetta.

Pakotan itseni uskomaan, että joku päivä jossain kämpässä vaatimukseni kohtaavat tarjonnan, mutta siihen asti ihailen miellelläni tätä  Putkiremonttipäiväkirjan Kimmon keittiötä. Aaaaa, silmä lepää!

 

On se vaan nätti! 

(Lisää keittiökuvia ja selostusta löytyy täältä ja täältä.)

Huoh.

Oma koti ja keittiö.

Haluan.

Pssst. Kimmo kirjoittelee nykyään myös mahtavaa Isyypakkaus-nimistä palstaa. Pumpkin Jam toivottaa oikein onnellista loppuraskautta koko perheelle! :)

Täydellisen aamun täydellinen munakokkeli

Jos viikko sitten askarreltiin kukkamunia, tänä aamuna ne laitettiin totaalisen kokkeliksi.

MUNAKOKKELI

munia

ripaus suolaa ja mustapippuria

voita

tilkka (n. ½-2 rkl munien määrästä riippuen) kermaa

1. Vatkaa munia ja mausteita kierrevatkaimella tai haarukalla kulhossa 20-30 sekuntia niin, että keltuaiset ja valkuaiset sekoittuvat.

2.  Sulata paistinpannulla pienellä lämmöllä nokare voita. Kaada pannuun munaseos ja sekoita lakkaamatta pannun pohjaa myöten, kunnes munaseos on melkein halutun paksuista. Ota se silloin lämmöltä, sillä se jatkaa vielä sakoamistaan.
3. Juuri kun munaseos on sopivan sakeaa, sekoita siihen kermatilkka, joka pysäyttää kiehumisen. Mausta maun mukaan, tarjoa.

Alkuperäinen ohje lainattu Uneliaalta ja Julia Childin Rankalaisen keittiön salaisuudet -kirjasta

 

 Opin viime keväänä Sisiliassa, että appelsiinit voi pilkkoa ja nauttia näinkin, ilman raivostuttavaa kuorimista.

Oppi on kasvattanut appelsiinien kulutukseni potenssiin kymmenen!

Ne pikkasen paremmat kalapuikot

Nyt on syytä juhlaan! Jo viikkoja kestänyt kalapuikkohimoni ja -maniani näki viimein tiensä pään, kun löysin tällä viikolla Kampin K-Supermarketista tuoretta turskaa 14 euron kilohinnalla. Jipii!

Jokainen tietää varmasti ne sisältä harmaat ja pinnalta vetistä löllöä olevat pakastepuikot. Siksipä en oleta kenenkään ihmettelevän, miksi rakastuin näihin Kivistössä-blogista löytämiini kalapuikkoihin, joissa pakastesein on korvannut tuore turska ja paneroinnin rapsakat leivänmurut. Aijai, ohje on kuin lottovoitto. Kokeilkaa vaikka itse!

Kalat nautimme nopean tartar-kastikkeen ja pinaatilla ja valkosipulivoilla kruunatun perunamuusin kanssa. Niin arkista, mutta kuitenkin niin luksusta.

KALAPUIKOT

vajaa 500 g tuoretta turskaa tai koljaa
100 g leipää
1 luomusitruunan raastettu kuori
1 rkl tuoretta timjamia silputtuna
1 tl savupaprikajauhetta
1 rkl tuoretta korianteria tai silolehtipersiljaa silputtuna
mustapippuria
50 g voita
2 rkl oliiviöljyä

1 luomumuna
jauhoja
suolaa

1. Hienonna leipä murusiksi monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella. Lisää sitruunankuori, timjami ja paprika. Pyöräytä vielä kerran.
2. Sulata voi paistinpannulla ja lisää öljy. Paista leipäseosta, kunnes se on rapeahkoa ja saanut hieman saanut väriä. Sekoita mukaan korianteri ja mausta pippurilla. Siirrä lautaselle.
3. Poista kalasta ruodot ja leikkaa se tuhdeiksi, mahdollisimman tasakokoisiksi puikoiksi.
4. Vatkaa muna ja kaada lautaselle. Sekoita toiselle lautaselle vehnäjauhoja ja suolaa. Kierittele kala ensin vehnäjauhossa, ravistele ylimääräinen pois ja kierittele munassa. Nosta leipäseos lautaselle ja painele leipäpanerointi kunnolla pintaan kiinni.
5. Paista uunissa 180 asteessa n. 10-12 minuuttia.

TARTAR-KASTIKE

3 dl majoneesia
3 rkl hienonnettuja kapriksia
1/3 maustekurkkua hienonnettuna (itse laitin kokonaisen)
2 rkl silolehtipersiljaa silputtuna
2 rkl ruohosipulia silputtuna
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja nosta jääkaappiin lepäämään vähintään 30 minuutiksi.

Ohjeet: Kivistössä -blogi

 

Rentouttavaa alkanutta viikonloppua, te ihanat!

Palak Paneer

Sri Lankasta yhä humaltuneena järjestimme tässä eräänä lauantaina intialaisen illallisen muutamalle tarkkaan valitulle. Harmiksenne/onneksenne keskityin niissä bileissä kuitenkin enemmän syömiseen ja seuraan, kuin valokuvaamiseen, eikä curry-vastaavamme Tuomaskaan jaksanut laittaa aineksia ylös (vai olinko se vaan minä, joka en väijynyt koko ajan ruutuvihon kanssa selän takana?).

Todistusaineiston puutteesta huolimatta jaan illan menun:

itse tehtyä naan-leipää

mintturaita

korianterikastike

 *

palak paneer

kukkakaali-perunacyrry

tulinen linssicurry

*

keltaista riisiä

*

banoffee

Näistä banoffee ja palak paneer ovat oikeastaan ainoita, joista löytyy kunnollinen ohje. Jälkimmäisestäkin vain, koska kyseessä on oma suosikkini intialaisen keittiön saralta ja koska olen valmistanut palak paneeria tällä samalla reseptillä aina siitä lähtien, kun julkaisin sen vanhassa blogissani. On se vaan yhäkin niin kielelle kotiutuvaa, että ihmettelen, miksi en jotakuinkin elä pelkällä pinaatilla ja kotijuustolla.

PALAK PANEER (neljälle)

450 g pakastepinaattia
400 g kotijuustoa tai paneer-juustoa, leipäjuustoa, kotijuustoa, tofu, ym.
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 rkl raastettua inkivääriä
loraus oljyä
1 tl jeeraa
1 tl chilijauhetta
1 rkl jauhettuja korianterinsiemeniä
2 rkl tomaattipyreetä
1 tl garam masalaa
1 tl suolaa
½ dl kermaa

1. Kuori ja silppua sipulit ja valkosipuli. Kuori ja raasta inkivääri.
2. Kuumenna ruokaöljy korkealaitaisessa paistinpannussa tai kasarissa. Lisää jeera, chili ja korianteri. Kun mausteet "avautuvat" ja keittiön valtaa ihana tuoksu, lisää sipuli- ja valkosipulisilppu. Kuullota.
3. Lisää tomaattipyree, garam masala ja suola. Sekoita hyvin. Lisää pakastepinaatti ja jätä hetkeksi kannen alle hautumaan.
4. Kuutioi juusto ja lisää pinaatin joukkoon. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla 5-10 min. Lisää kerma ja anna vetäytyä 5 minuuttia.
5. Tarjoile riisin, ohran tai linssidahlin kera.

Ohje: Marianne Kiskola - Kasvisruokia Aasiasta


Tähän loppuun sopii vielä yksi suosikkisitaateistani:

"Hurry Hurry Hurry
Buy my rice and curry"
- ruokafilosofi Dr. Bombay, 1998 jKr.



Banoffee

Siitä taitaa olla jo vuosia, kun jokaisen sokerihiiren unelma banoffee rantautui Suomeen ulkomaalaisista kakkublogeista. Leivontatrendien perässähiihtäjänä pääsin sen makuun kuitenkin vasta viikko sitten, jolloin tarjosimme Intia-teemaisen illallisen parille ystävälle. Sääli. Olisi tätä herkkua voinut aiemminkin maistaa!

Kakku pieni ja söpö (okei, söpömmänkin siitä saisi) , mutta riitti mainiosti seitsemälle makeannälkäiselle.

BANOFFEE

Pohja
300 g Digestive-keksejä
100 g voita

Täyte
397 g kondensoitua maitoa (eli tölkki)
2 banaania
2 dl vispikermaa
2 tl vaniljasokeria
kaakaojauhetta

1. Pingota leivinpaperi 18 cm:n irtopohjavuoan pohjalle. Murustele keksit ja sekoita ne sulatetun voin kanssa hyvin sekaisin. (Vinkki: Kaulitse muovipussissa!)  Taputtele keksivoi-seos vuoan pohjalle ja reunoille ja nosta jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa kun valmistat toffeen kondensoidusta maidosta.
2. Irrota kondensoidun maitopurkin etiketit ja laita tölkki vesikattilaan kiehumaan alhaiselle lämmölle (eli noin kolmoselle, niin että vesi kuitenkin kiehuu koko ajan) vajaaksi 3 tunniksi. Tänä aikana se tiivistyy ja muuttuu toffeeksi.
3. Kolmen tunnin päästä aukaise säilykepurkki ja kaada toffee pohjan päälle, levitä tasaiseksi. Nosta jääkaappiin tai pakkaseen että seos jäähtyy.
4. Vaahdota kerma ja mausta se vaniljasokerilla. Pilko yksi banaani toffeen päälle, peitä torttu kermavaahdolla ja pilko toinen banaani kermavaahdon päälle. Sihtaa lopuksi kaakaojauhetta tortun päälle ja herkuttele!

Ohje: Kädenvääntöä -blogi

Sri Lanka part. 2

Puuuh, sainpas läjään tämänkin postauksen. Aika pitkä tästä tuli, vaikkakaan tarkoitus ei ollut  kirjoittaa mitään Wikipedia-artikkelia Sri Lankasta, vaan jakaa ainoastaan parit omat kokemuspohjaiset vinkit ja tunnelmat reissusta. Täältä pesee!

Reissummehan oli Finnmatkojen pakettimatka. Meillä ei sinänsä ole mitään omatoimimatkailua vastaan ja yhtä hyvin olisimme voineet järjestellä lennot ja majapaikat itsekin, mutta aktiivisen relausajan oltua vain 8 päivää, halusimme panostaa sellaiseen luksukseen kuin suoriin Helsinki - Colombo -lentoihin, lentokenttäkuljetuksiin ja hotellihuoneeseen, joka odotti varmasti vain ja ainoastaan meitä.

Hotellinamme toimi Citrus Hikkaduwa, joka sijaitsee aivan rannalla ja pääkadun (Galle road) varrella. Pakettimatkailijan kannattaa ehdottomasti suosia Hikkaduwaa, sillä ymmärtääkseni kaikki muut Finnmatkojen ja Aurinkomatkojen hotellit sijaitsevat turisti-resorteissa, muurien takana ja jopa kilometrien päässä kylistä ja paikallisesta elämänmenosta. Tämän tosin tajusimme vasta, kun Finnmatkojen opas sen itse myönsi.

 

Miksi muuten valitsimme Hikkaduwan? Siksi, että kylä on lueteltu yhdeksi maailman parhaimmaksi surffispotiksi, mikä muissa turisteissa ilmenee ennemmin kollektiivisena surffitukkatrendinä kuin mukana roikkuvana lapsikatraana tai paksuna eläkesäästötilinä. Ja surffaus Hikkaduwalla tosiaan kannattaa!  Ohutta kultaa oleva rantaviiva on pitkä ja tarjoaa otolliset aallot niin aloitteleville surffaajille kuin konkareillekin. Surffilaudan saa vuokrattua päiväksi n. 5 eurolla ja kylän surffipuljuista löytyy henkilökohtaisempaa varustusta varsin kohtuulliseen hintaan. Paikallisia baywatscheja ei rannalla tosin ole, joten etenkin ensikertalaisten kannattaa pysyä syvyydellä, jossa jalat ylettyvät vielä pohjaan. Virtaukset vedessä ovat aika kovia.

Myös snorklaus ja sukellus ovat suosittuja lajeja, mutta me emme niistä innostuneet tällä reissulla. Paikalliset kyllä tarjosi 50 dollarilla per ryhmä snorklausvälineistöä ja venekuljetusta läheiselle riutalle, mutta kahdestaan se olisi tullut turhan kalliiksi. Sitä paitsi Lonely Planet kuvaili samaista riuttaa aika kuolleeksi.

Hikkaduwasta kannattaa myös irtautua. Kylää reilut 10 km etelämpänä sijaitsee Galle, jossa kehotan käymään edes isomman kaupungin maustevalikoiman takia (me ostimme Gallesta  kanelia ja vaniljatankoja, joita sai eurolla kuusi). Samainen satamakaupunki on tunnettu myös linnoituksestaan, joka on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista ja suurin jäljellä oleva eurooppalaisten rakentama linnoitus Aasiassa. Muistutti etäisesti Suomenlinnaa.

Gallen lisäksi kävimme sisämaassa sijaitsevassa Kandyssa, joka on väkiluvultaan Sri Lankan toiseksi suurin kaupunki (eli noin Helsingin kokoinen). Sinne matkaaminen kuului osana Finnmatkoilta ostamaamme retkeen, joka sisälsi lisäksi Pinnawelan norsujen orpokodissa piipahtamisen (kaltaiselleni eläinhullulle käymisen arvoinen paikka!), pieneen teetehtaaseen tutustumisen, Kandyn Pyhän hampaan temppelissä ja kasvitieteellisessä puutarhassa vierailun sekä mausteviljelmällä käymisen. Retki maksoi Finnmatkoilla 105€/hölö, mutta samanlaisia elämyksiä on mahdollista kilpailuttaa ja räätölöittää myös paikallisilla retkenjärjestäjillä. Toinen suosittu retkikohde on Yalan kansallispuisto, mutta pitkien kulkuyhteyksien takia sinne tehdään vain kahden päivän visiittejä.

Hikkaduwassa paikalliset tykkäsivät mainostaa lähes pakkomielteisesti myös retkeä "laguuniin".  Kyse on käsittääkseni joen päähän muodostuneesta suistosta, jossa saattaa nähdä hyvällä tuurilla pieniä alligaattoreita ja jotain tirppoja. Edes Lonely Planetista ei löytynyt tästä "nähtävyydestä" mitään infoa, joten ainakin me suhtauduimme siihen varauksella ja jätimme kokematta. Kommentteja saa jättää, jos joku on tällä laguunilla käynyt.

Omatoimiseen liikkumiseen suositellaan tuk-tukeja. Busseilla ja junillakin pääsee ja vieläpä murto-osan hinnalla, mutta trooppisessa ilmastossa avonainen mopoauto on taivaan lahja. Sitä paitsi paikallisilla maanteillä ei pääse yhtään sen nopeampaa ferrarilla kuin tuk-tukillakaan; aasialaiseen tyyliin liikenteen keskinopeus on koko ajan 30-50 km/h. Esimerkiksi Hikkaduwasta Colomboon on vain 100km, mutta aikaa sinne matkustamiseen kannattaa varata 3,5 tuntia.

Sri lankalaisesta ruoasta kirjoitinkin jo oman postauksen. Niiden lisäksi foodien kannattaa satsata mausteisiin, jotka ovat puoli-ilmaisia. Mainitsinkin jo vaniljatangot, joita sai kuusi eurolla, ja kanelitangot, jotka eivät nekään paljon kukkaroa rokottaneet. Niiden lisäksi ostimme paikallista curryjauhetta, joka on käytännössä kymmenen kertaa tulisempaa kuin meidän chilijauheet. Siis todella hottia.

Myös paikallinen teevalikoima on syystäkin yksi maailman parhaimmista. Perinteisen englantilaisen teen lisäksi kehotan kuitenkin satsaamaan silver ja golden tipseihin, joista jälkimmäistä ei ymmärtääkseni tuoteta edes vientiin. Hinta niissä on kylläkin kova.

 

Moni on kysellyt Sri Lankan turvallisuudesta. Risasesta menneisyydestään huolimatta koin ainakin lounaisrannikon todella turvalliseksi. Vaikka toki jokaisessa matkakohteessa on omat riskinsä ja tyhmä ei ole se, joka pelaa varman päälle ja pyytää nähdä esim. tuk-tuk -kuskien ajokortit aina ennen kyytiin nousemista.

Kohteen turvallisuutta enemmän minua huolestuttaa turismin vaikutus saareen. Rannat ja korallit kärsivät jo nyt aikamoista eroosiota ja paikallinen jätehuolto ei ole pysynyt kasvavien turistivirtojen tahdissa. Samaan aikaan yhä useampi paikallinen saa ainoan elantonsa turismista ja meitäkin pyydettiin useaan otteeseen mainostamaan Sri Lankaa Suomessa, jotta he saisivat vielä enemmän turisteja. Ei hyvä, mutta ei kovin harvinainenkaan ristiriita ja epäkohta Aasiassa.

Voisin helposti lähteä Sri Lankaan uudemmankin kerran, tosin mielummin omatoimimatkalle. Ja Sri Lankan jälkeen huomasin kiinnostuneeni myös Intiasta matkakohteena, vaikka aiemmin veri onkin vetänyt muualle (syy välinpitämättömyyteeni Intiaa kohtaan on ollut vähän sama kuin välinpitämättömyyteni Ibizaa tai Kanariaa kohtaan; se juna meni jo).

Eli onko kenellään vinkkejä reppureissulle Intiaan? ;) Muuten sanon vain kiitos - istuh-tee - nandri!

Ps. Jos omatoimimatkailu Sri Lankassa kiinnostaa, kannattaa tsekata ja seurata tätä blogia.



Flower Power -muna

Kananmunat tavalla kuin tavalla kuuluvat osana viikonloppuaamiaisiin, mutta tänään ne syötiin meillä kukan muodossa! Idea lähti Apron Strings blogista, jonne eksyin yrittäessäni tutustuttaa itseäni Pinterestin maailmaan. Pinnaajaa minusta ei tullut, mutta kukkamunien ystävä kyllä!

Ohje kukan mallisiin paistettuihin kananmuniin on hyvin simppeli: leikkaa paprikasta noin 1 cm:n paksuinen rinkula, poista mahdolliset siement ja aseta se öljytylle, kuumalle pannulle. Riko kananmuna paprikan keskelle (valkuaista saattaa levitä aluksi reunojen yli, mutta hyytyneenä ne on helppo leikata pois) ja paista matalalla lämmöllä kunnes muna on kauttaaltaan hyytynyt. Mausta merisuolalla, mustapippurilla ja vaikkaa paprikamausteella.

Niin nättiä ja niin helppoa!