Nigellan minttusuklaakeksit

Keittiössäni on hönkinyt viime aikoina hyvä leipuri-flow. Ensin onnistuin mantelisessa suklaakakussa ja sitten tekaisin aika päräyttävät muffinit. Suurin saavutukseni tulee silti vasta nyt ja tässä: täydelliset minttusuklaakeksit. Aivan äly hyviä ja ennen kaikkea helppoja valmistaa!

Ohje on lohturuokakuningattaren Nigella Lawsonin Nigella Express -kirjasta ja juuri tekijänsä takia uskalsin sitä kokeilla. Tekoprosessi oli selkeä ja vaivaton - valmis taikinamassa ehkä liiankin hyvää ihan sellaisenaan ahmittavaksi. Kannatti. Jos en aiemmin ollut erityisen hyvä keksileipuri, muuttivat nämä minttusuklaiset versiot täysin tuulen suuntaa. Minkähän makuisia keksejä tekisin seuraavaksi? 

MINTTUSUKLAAKEKSIT (noin 26 keksiä)

100 g pehmeää voita
150 g fariinisokeria
1 tl vanljauutetta
1 kananmuna
150 g vehnäjauhoja
35 g kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
200 g rouhittua tummaa suklaata

Kuorrute:
75 g tomusokeria
1 rkl kaakaojauhetta
2 rkl kiehuvaa vettä
1/4 tl piparminttu-uutetta

1. Kuumenna uuni n. 180 asteeseen.
2. Vatkaa voi ja fariinisokeri vaahdoksi ja vatkaa joukkoon vaniljauute ja kananmuna.
3. Sekoita jauhot, kaakaojauhe sekä leivinjauhe kulhossa ja vatkaa se hiljalleen voiseoksen joukkoon. Kääntele rouhittu suklaa lopuksi taikinaan.
4. Nostele taikinasta nokareita 15 ml:n kokoisella, pyöreäreunaisella mittalusikalla. Laita nokareet leivinpaperilla päällystetylle pellille ja jätä niiden väliin tilaa.
5. Paista keksejä uunissa 12 minuuttia, ja anna niiden asettua pellillä muutama minuutti ennen kuin nostelet ne jäähtymään ritilälle. Laita ritilän alle tässä vaiheessa pala sanomalehteä, jotta et myöhemmin sotke pöytää kuorrutteella.
6. Mittaa kuorrutteen ainekset kattilaan ja kuumenna, kunnes ne sekoittuvat.
7. Valuta kuorrutetta teelusikalla jokaisen jäähtyneen keksin päälle ristiin rastiin.

Ohje: Nigella Lawson - Nigella Express 


Pssst. Blogini on ehdolla lukijoiden suosikkiruokablogiksi Glorian Blog Awards 2012 -mittelöissä.  Anna äänesi täällä.

 

Merry Morning!

Puolukkaa, omenaa ja maitoa. Just paras aamunavaus.

PUOLUKKA-OMENASMOOTHIE (kaksi isoa lasillista)

1 dl puolukoita jäisinä
2 pientä kotimaista tai 1 iso ulkomaalainen omena
pari ruokalusikallista turkkilaista jugurttia tai soijajugurttia
4 dl (soija)maitoa
hunajaa tai muuta makeuttajaa maun mukaan

1. Pilko omena lohkoiksi.
2. Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi.

Oodi alkavalle syksylle

Mikä istuu syksyiseen risottoon paremmin kuin sialle rusetti? Metsäsienet ja kurpitsa, tietenkin!

Olen joka vuosi vannonut opettelevani kokkaamaan kurpitsaruokia ja tänä syksynä aloittelin harjoittelun sellaisella hailakankeltaisella kolmen kilon mötikällä. Ei mikään maukkain yksilö, mutta taipui mutkattomasti risottoon. Sekaan sotkin myös pari kourallista rosmariinilla terästettyjä kantarelleja, vaikka ajatukset ovatkin jo suppilovahveroissa. Voi syksy syksy, ala jo kunnolla!

KURPITSA-KANTARELLIRISOTTO

1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
n. 300 g kurpitsaa (kuutioina)
100 g kantarelleja
50 g voita
3 dl risottoriisiä
reilu loraus (n. 1 dl) kuivaa valkoviiniä
1 l kasvislientä
tilkka kermaa
paljon parmesaania raastettuna
tuoretta rosmariinia
mustapippuria myllystä

1. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit. Kuutioi kurpitsa ja putsaa ja pilko kantarellit.  Kuumenna kasvisliemi.
2. Kuullota sipulisilppua voissa. Lisää kasariin kurpitsakuutiot, kantarellit ja tuore rosmariini silputtuna. Kuumenna aineksia pannussa koko ajan sekoitellen muutaman minuutin ajan.
3. Kumoa pannuun riisit ja sekoittele, kunnes riisi alkaa muuttua läpikuultavaksi. Kaada viini pannulle. Kun viini on imeytynyt riisiin, lisää pari desiä kuumaa kasvislientä. Sekoittele. Lisää lientä pikkuhiljaa kerrallaan, kun edellinen nestelisäys on imeytynyt riisiin. Jatka liemen lisäämistä, kunnes riisi on pehmeää, mutta vielä napakkaa pureskeltaessa.
4. Lisää lopuksi pieni loraus kermaa ja parmesaanijuusto. Mausta risotto mustapippurilla. Tarjoile heti.

Ps. Sienet ovat myös Kulinaarimurulan hostaaman elokuun ruokahaasteen raaka-aineena. Hmmm, äänestäisiköhän joku tätä, jos osallistun?

Punajuurilisuke

Joihinkin ruokiin eivät edes ylistyssanat riitä. Tässä esimerkki sellaisesta ♥.

LISUKEPUNAJUURET (neljälle)

6 - 7 keskikokoista punajuurta
3 - 4 rkl voita
4 rkl balsamietikkaa
4 rkl soijakastiketta
3 rkl valkoviiniä
lehtipersiljaa

1. Leikkaa punajuurista naatit pois ja keitä kuorineen suolatussa, vähässä vedessä koon mukaan noin 15-25 minuuttia. Isoja talven mukuloita voi joutua keittämään yli puolikin tuntia. Kokeile kypsyyttä haarukan tai vihannesveitsen avulla. Kippaa valmis lasti kylmään veteen, jotta kuoriminen ei polta näppejäsi. Kuori irtoaa kypsästä punajuuresta helposti puristelemalla.
2. Lohko punajuuret ja paista niitä hetki pannulla noin puolessa ruokausikallisessa voita. Pari minuuttia riittää, lohkot lämpenevät ja voi kiillottaa pinnan kauniisti.
3. Kaada joukkoon balsamietikka, soijakastike ja valkoviini. Kiehuta muutama minuutti miedolla lämmöllä, niin että noin puolet nesteestä haihtuu.
4. Nosta pannu pois liedeltä ja sekoita joukkoon loppu voi ja persiljasilppu. Sekoittele, jotta voi sulaa.

Ohje: Alexander ja Hanna Gullichsen: Safkaa - parempaa arkiruokaa  (s 67)

SAFKAA!

Syksyn kuumin keittokirjauutuus näkyy alla. Yli 60 kipaletta rautaisia ideoita parempaan arkiruokaan tyylillä ja taidolla räpsittyjen kuvien kera. "Tykkään tästä taitosta", sanoi Tuomaskin. Myhäilin vieressä tietäväisenä ja ahmin niteen sivuilta heti kokeiluun päätyneitä punajuuria.

Olen myötäelänyt häpeilemättä Alexander ja Hanna Gullichsenin keittokirjaprojektin mukana aina siitä lähtien, kun pariskunta nosti viime syksynä lasin kuplivaa kustannussopimuksen kunniaksi. Kirjan valmistumista unelmista todelliseksi, paperiksi ja musteeksi, on ollut helppo seurata Hannan superhyvän blogin välityksellä, jossa kirjoittajan innostus on ollut sädehtivää  ja tarttuvaa ja lukijoiden palaute vastavuoroisesti toivottavasti kannustavaa. TIESIN, että Safkasta tulee parempi kuin hyvä ja keväällä sain siitä jo etukäteen varmuudenkin, kun pääsin koekokkaamaan muutamia Gullichsenien kirjaan päätyviä reseptejä. Yhden innokkaan viikonlopun aikana meillä pyöräyteltiin niin haukimurekepihvejä, hapankaalilaatikkoa, kuhacevicheä kuin sitä kuuluisaa Raflan lohi-avokadosalaattia. Operaatio oli mieletön kunnia, vaikka Tuomas pilasikin salaattimme lorauttamalla koko wasabilla tulistetun salaatinkastikkeen kahden hengen annokseen (nyttemmin kirjassa on onneksi maininta, että kastike on mitoitettu kahdeksaan salaattiin). 

Mikä sitten tekee juuri tästä keittokirjasta niin mielenkiintoisen? Huippukokki Alexander on mainioiden helsinkiläisten ravintoloiden Maxillin ja Raflan ravintoloitsija, Hanna vapaa kirjoittaja, blogisti ja amatöörivalokuvaaja. Kirja on rakkaudenosoitus ruokaa, pariskunnan yhteisiä makumuistoja ja koettuja ruokaelämyksiä kohtaan. Se ei tarjoa sivu tolkulla uutta ja uniikkia, vaan pieniä arkirokailun kultahippusia ja perusruokaa hyvällä maulla. Suosittelen kirjaa sekasyöjälle, joka pohtii liian usen, mitä tänään syötäisiin.

On vähättelyä todeta, että Safkaa olisi vain odotettu. Sitä on fiilistelty, toivottu, ihailtu, tsempattu ja, no, myös odotettu jo kauan ennen viime keskiviikkoista maljannostoa kirjan julkkareissa. Suoraan painosta tulleiden niteiden läsnäolo oli jännittävää, valmiiden painettujen sivujen selailu suorastaan tärisyttävää. Hiirenkorville menivät ainakin moni kirjan lisukkeita käsittelevä sivu - jatkossa varmasti moni muukin.

Onnea vielä kerran Hannalle ja Alexanderille tyylikkäästä esikoiskeittokirjasta!

Ps. Huomenna julkaisen ohjeen niihin kirjasta löytämiini mehukkaan makeisiin lisukepunajuuriin. Pysy kuulolla!

Lupolo

Helsingin kantakaupungista löytyy niin paljon tutustumista odottavia ravintoloita, että välillä väsynyttä päivätyössä käyvää itähelsinkiläistä ihan itkettää ajan ja rahan riittämättömyys. Ei kannattaisi. Pitäisi vain mennä ja syödä enemmän, turhia itkemättä.

Kuluneella viikolla päätimme päätyä Tuomaksen ja Annan kanssa Punavuorenkadulla majaansa pitävään Lupoloon kertaamaan pitkästä aikaa ulkoruokinnan hienouksia. Pientä haasteen poikasta tarjosi ensin tosin pöytävarauksen tekeminen, sillä kahden vuorokauden, kymmenien turhien soittoyritysten ja yhden korvalle paiskatun luurin (!!!) jälkeen sain ilmoitettua tulostamme tekstiviestillä lauantai-iltana. Melko hankalaa. Lopulta myös turhauttavaa, sillä totta kai pieneksi ja suosituksi kuvailtu Lupolo kumisi tyhjyyttä muilta asiakkailta koko meidän ruokailun ajan. Liekö Punavuoren hipsterit tuhlanneet viimeiset senttinsä edellisen viikonlopun Flow-festareilla, vai mistä kato johtui.

Lupolon annokset ovat kohtalaisen pieniä, joten suolaisia ruokia kannattaa tilata 2-3. Omalle lautaselle päätyi niin kantarellileipää fenkolisalaatilla kuin friteerattua mustekalaa ja aiolia. Fenkoli jyräsi vähän turhan paljon kantarellin herkkää makua ja mustekalarenkaisiin oli lipsahtanut liikaa sormisuolaa, mutta annoksissa piili selkeää potentiaalia. Seuralaiseni tilasivat karitsaburgeria harissalla ja fetajugurtilla sekä rapucocktailin, joista minihamppari sai eniten ylistystä.

Jälkiruokavaihtoehtoja oli tarjolla kaksi: rooibosjäätelöä mansikoilla sekä satsi suklaata, mantelia ja sherryetikkaa mielenkiintoisella esillepanolla. Jälkimmäinen oli ainakin ihan pöyristyttävän hyvää!

Jos ei pöytävaraushäslinkiä huomioida, jäi Lupolosta oikein mukavat jälkivibat. Kiitosta kerää etenkin huokeat hinnat: kolme ruokaa ja vesi maksoivat itselläni vain 27 euroa! Kalliimmalla olen syönyt  S-ryhmän pakastepihvi- ja pussipastaravintoloissa.

Omena-murumuffinit

Mitä tehdään, kun lapsivesi nousee niin sanotusti päähän? Sillon siivotaan! Ja puunataan! Uusitaan sisustusta! Kotoillaan! Ja ennen kaikkea leivotaan!

Nämä Leila Lindholmin syksyiset omena-murumuffinit paistuivat uunissani viime viikonloppuna. Reseptin erikoisuus oli taikinaan raastettu sitruunankuori, jota en olisi omin päin hoksannut yhdistää kaneliin ja omenaan. Toimi to-del-la hyvin! Sen sijaan muruseosta tuli ohjeen määrillä aivan liikaa, joten sen ainesosat suosittelen vähintäänkin puolittamaan.

OMENA-MURUMUFFINIT (12 pienä muffinia)

100g voita
2 dl maitoa
1 luomusitruunan kuori
2 luomukananmunaa
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Täyte:
4 omenaa
2 rkl voita
2 rkl sokeria
1 rkl kanelia

Muruseos: (tätä tulee sitten paljon, joten puolita tai tee jopa vielä pienempi annos)
75 g kylmää voita
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
2. Sulata voi ja lisää siihen maito ja raastettu sitruuna.
3. Vaahdota kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vaahtoon haalea voi-maitoseos.
4. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola keskenään ja kääntele seos taikinanesteeseen.
5.  Käsittele omenat: poista siemenkodat ja leikka hedelmäliha lohkoiksi tai paloiksi. Paista omenalohkoja pari minuuttia kuumalla pannulla voin, sokerin ja kanelin seoksessa sekoittaen. Jäähdytä.
6. Aseta paperivuoat muffinipellin syvennyksiin. Sekoita omenapalat taikinaan ja täytä sillä joka vuoasta 2/3. Jätä muutama omenalohko koristeluun.
7. Valmista muruseos. Kuutioi  voi pieniksi kuutioiksi ja nypi joukkoon kaurahiutaleet, venäjauhot ja sokeri.
8. Ripottele hiukan murusosta muffinien pinnalle ja koristele joka muffini omenalohkoilla.
9. Kypsennä muffineja uunin keskiosassa noin 20 minuuttia.

Ohje: Leila Lindholm: Pala kakkua - ja paljon muuta

Tiesitkö että...

...Dijon-sinappi rehevöittää kivasti lasagnen valkokastikkeen makua ja takaa sen, ettei soossia varten tarvitse välttämättä varata sitä kaupan voimakkaimman makuista (ja yleensä kalleinta) juustoa. Nakkaa vain vajaa ruokalusikallinen sinappia jo voin ja jauhojen sekaan, ennen nesteen lisäämistä. (Kikka opittu Gordon Ramseylta).

...Sokeri pehmentää tölkkitomaattien tympeää makua, mutta vasta hapokas balsamiviinietikka viimeistelee lopputuloksen. Luin jostain ruoan olevan maultaan täydellinen vasta, kun kieli aistii siinä kaikki viisi makua (makea, suolainen, karvas, hapan, umami), joten siinäpä syy siihen, miksi itse tehty tomaattikastike on niin älyttömän hyvää!

...Sienet nauttii timjamivoissa paistumisesta. Esimerkiksi puuvartiset oksat voi nakata pannulle sulan voin sekaan ihan varsineen päivineen ja noukkia paistelun jälkeen pois. Itse lisään paistettujen sienien sekaan myös ihan pienen tilkan cherryviinietikkaa, josta kuulin aikanaan Sara la Fountainilta. Uuh!

... Janssoninkiusaukseen kuuluu lisätä tekovaiheessa myös anjovisfileiden liemi, kuohukermaan sekoitettuna. Tämän opin ihan vastíkään Tuomakselta, joka on tehnyt aina sata kertaa maistuvammat kiusaukset kuin minä. Syystäkin.

...Kypsentämätön porkkana ja wasabi on ihan tajuton yhdistelmä! Toistaiseksi olen tyytynyt syömään niitä vain Raflan lohisalaatin ja dippivihannesten muodossa, mutta tätä makuspektaakkelia täytyy ehdottomasti kehittää eteenpäin!

...Tällaiset keittiössä syntyneet irralliset ahaa-ideat jäävät turhan usein vain omiksi salaisuuksiksi, jopa bloggaajalta. Sääli!

Älä tule paha kakku

Toisinaan epäilen omaavani jonkin asteisen aivovaurion. Kukaan normaali kun ei vaan kykene samanlaisiin aivopieruihin, mitä tulee leipomiseen. Tämänkin mantelisuklaakakun reseptin jouduin jo kertaalleen hylkäämään, koska ensimmäisestä yrityksestä syntyi maissikakku (Lue: olin nakannut taikinaan maissijauhoja mantelijauheen sijasta. Oho.) Kerran aiemmin saman tyyppistä kakkua tehdessäni sotkin mantelit kaurahiutaleisiin. Siis voitteko uskoa!

Samanlaisia surullisia esimerkkejä löytyy takataskustani ainakin tusinan verran.

Urani sokerileipurina on siis hieman epäonninen, joskin sitkeä. Revanssi kuvan mantelisuklaakakun kanssa otettiin nimittäin pian ensimmäisen yrityksen jälkeen tuijotettuani taas kuola poskella puoli päivää näitä Jonnan ja Sarin kakkuja. Ei noin suklaista asiaa olekaan! Erityisesti Sarin sitruuna-mascarponetäyte kiehtoi ja se toikin tuhtiin kaakkuun piristävää raikkautta.  Aaaaaaah! Suo-sit-te-len.

MANTELISUKLAAKAKKU SITRUUNA-MASCARPONETÄYTTEELLÄ

Kakkupohja:
200 g hyvää tummaa suklaata (yli 70%:sta)
6 suurta munaa valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna
2 dl sokeria
120 g mantelijauhoa
0,5 dl vehnäjauhoja
50 g voita

1. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa.
2. Vatkaa sillä välin keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota valkuaiset erikseen kovaksi vaahdoksi.
3. Lisää sulatettu suklaa-voiseos keltuaisvaahdon joukkoon.
4. Lisää jauhot ja mantelijauho.
5. Nostele lopuksin varovasti joukkoon valkuaisvaahto.
6. Paista kakkua noin puoli tuntia  180 asteessa. Tarkempi aika on riippuvainen uunista, mutta kannattaa olla tarkkana, ettei kakku mene kuivaksi.
7. Anna jäähtyä ennen täytteen tekemistä.

Sitruunatäyte:
1 rasia mascarponejuustoa
n. 0,5 purkia lemon curdia

1. Yhdistä lemon curd ja mascarpone ja sekoita tasaiseksi. Maista ja lisää TARVITTAESSA lemon curdia.
2. Puolita kakkupohja ja levitä sitruunatäyte väliin tasaisesti.

Suklaakuorrutus:
180 g tummaa suklaata
1,5 dl kuohukermaa

1. Sulata suklaa vesihauteessa ja kuumenna samalla kerma kiehumispisteeseen.
2. Sekoita kuuma kerma sulatetun suklaan joukkoon ja vatkaa kiiltäväksi.
3. Levitä kakun päälle ja anna jähmettyä.

Ohje: Suolaa&Hunajaa ja Consumed life -blogit.


Ps. Leipomisen lisäksi voisin treenata myös kakkujen koristelua/kuorruttamista:

Ps2. Ainiin kysymys! Jos haluan kakusta gluteenittoman, millä korvaan vehnäjauhon?

Kreikan meri, meri Kreikan

Kun ihminen vaihtaa lennosta Barcelonaan suunnitellun kesälomareissunsa Kreikan pakettimatkaan, tietää olevansa keski-iän kynnyksellä tai ainakin nuoruutensa ehtoopuolella. Tai sitten raskaana. Saattoi nimittäin olla, että juuri alkukesän olot sytyttivät suuremman kaipuun turkoosin veden äärelle kuin hektiseen ja helteiseen miljoonakaupunkiin, ja hyvä niin. Viikko Kreikan Pargassa, maan luoteisrannikon pikkukylässä oli just hyvä!

Lyhyt ja ytimekäs kuvailuni kohteesta: luonto oli henkeä salpaava (villidelfiinejä! turkoosia vettä!), ruoka keskinkertaista, ilmasto KUUMA, retket Paxokselle ja lähiseuduille viikon suola ja snorklata pystyi. Pakettiloman luonteeseen ei kuuluu villit seikkailut, kulttuurishokit ja uniikit elämykset, joten en aio edes yrittää koota kattavampaa matkapostausta. Pari kuvaa riittäköön.

 

 

 

Semmosta siellä.