lauantai 30. marraskuuta 2013

BLOGIJOULUKALENTERI 2013


Enää yksi yö ja se on täällä!  Woop woop! Pumpkin Jamin blogijoulukalenteri jouluisine reseptiluukkuineen käynnistyy jo toistamiseen ja  huomisesta lähtien teitä piristää täällä joka aamu klo 7 ajastettu postaus (ainakin palavasti toivon näin, köh köh *puolet postauksista vielä tekemättä*).

Jos ette kuitenkaan malta odottaa edes siihen huomiseen, niin käykää kurkkaamassa viime vuoden joulukalenteria. Sieltäkin löytyy vaikka mitä ihana tuleville joulunalusviikoille :)


perjantai 29. marraskuuta 2013

JOULUPUU


Luulen, että meidän joulukoristelut tulevat tänä vuonna olemaan tässä. Ei tulevaa muuttokuormaa raskauttavia uusia rustiikkisia kuusenkoristeita, ei himoitsemiani happy lights -pallovalaisimia eikä ainakaan joulukuusta, josta saisi irrotella yhtä lapsi-tarzania vartin minuutin välein. 

Mutta hyvin tuo huonekuusikin toimii joulupuun virassa, vai mitä? Ruukun piilotin Saanan ja Ollin villi pohjola -pussiin ja oravakoriste tipahti ostoskoriin klikkailtuani Cilla'sista  tarvikkeita joululahjoihin. Oksille voisi etsiä vielä pari kevyempää koristetta.

Taustalla näkyy myös Viljalle hankkimani Aarrekidin maailman kaunein joulukalenteri sekä säälittävä versoni piparikuusesta (note to self: pipari ei pysy seinässä pelkällä sinitarralla). Rai rai, joulukuu saa tulla!


perjantai 22. marraskuuta 2013

24 ASKELTA JOULUUN


Opin tänä syksynä uuden sanan: jouluttaja. Sillä kai viitataan jonkin keskustelufoorumin jouluhulluihin, mutta päätin adoptoida sen myös itselleni.  Jouluttaja, se minä olen!

Kuultuani kahden muun jouluttajan Kaisa ja Aleksi Kuokan kirjasta 24 askelta jouluun, pyysin opuksesta salamana arvostelukappaleen WSOY:lta.  Toivoin löytäväni kirjasta uusia resepti-ideoita joulukalenteriini, mutta sainkin kätösiini tuhdin annoksen kaikkea, mitä joulun odotukseen voi liittää: ohjeet perinteisen himmelin askarteluun, monivuotisen joulukalenterin ompeluun, täydellisen juustotarjottimen kokoamiseen sekä juhlavan kattauksen tekoon. Reseptejäkin löytyy, mutta mitään uutta niissä ei ole. Ei ainakaan jouluttajalle, joka ryhtyy jo syyskuussa googlettamaan reseptejä joulupöytään. Kirjan kivuus kuitenkin piilee 24 luvussa, jotka ovat kuin joulukalenterin luukkuja. Lue yksi luku tänään ja huomenna seuraava ja joulumieli pysyy tuoreena aina aattoon asti.

Mutta nyt minulla on ongelma: oma (keitto)kirjakokoelmani tursuu jo yli äyräiden ja vaatisi inventaariota. Laittaisinkin tämän kappaleen  mieluusti kiertoon. Eli jos suinkin haluat  24 askelta jouluun -kirjan omaan hyllyysi, huuda kommenttikenttään hep jollain tunnistettavalla nimimerkillä. Suoritan arvonnan kaikkien keskiviikkoon 27.11 mennessä jätettyjen kommenttien kesken.

Kirja saatu WSOY:ltä.

EDIT: ARVONTA ON SUORITETTU. Kirjan itselleen nappasi Minttu. ONNEA!

tiistai 19. marraskuuta 2013

BLOGIDEPIS

Hei kaverit!

Tämä bloggaaminen ei ole maistunut enää aikoihin oikein miltään. Oikeastaan koko syksynä. En tiedä johtuuko se vuodenajasta, joka pimeydellään tappaa pienimmänkin innon kaivaa kameraa esiin niinä harvoina hetkinä, kun kattilassa porisee jotain linssikeittoa ihmeellisempää. Vai onko syy koko ajan aktiivisemmin liikkuvassa lapsessa, joka hereillä ollessaan vie kaiken huomion ja tekee blogiin keskittymisestä vähintäänkin mahdotonta. Todennäköisesti vikaa on vähän molemmissa. Ja nyt mua vaivaa vieläpä blogidepis.

Tästä touhusta on viime aikoina tullut  hirmu työlästä. Koko syksyn olen seuraillut kateellisena muiden postaustahtia ja mukaansa tempaavaa blogisisältöä samalla, kun kynnys oman Bloggerin avaamiseen on kasvanut kilometrin korkuiseksi. Kaikista kateellisin olen ollut heille, jotka voivat postata vain yhden kuvan ja pari lausetta - ja saavat bloginsa silti vaikuttamaan hurjan kiinnostavalta. Osaisinpa itsekin, mutta fakta on se, että olen profiloinut itse itseni ihan erilaiseksi blogistiksi. Siinä, missä jollekin muulle oman blogin päivittäminen on vartin ihana irtiotto arjesta, sorrun itse vääntämään yhtä postausta varten vähintään kuuden tunnin edestä duunia. Yleensä enemmänkin.  Ensin ideoin, sitten piipahdan kauppaan, valmistan ruuan, valokuvaan (mikäli ruoka ylipäätänsä onnistuu), käsittelen kuvat ja kirjoitan itse postauksen. Ja some-jaot ynnä muut tietysti päälle. Kyllä siinä menee aikaa.

Ja nythän sain tämän kuulostamaan siltä, että bloggaaminen on mielestäni öbaut rankin duuni evö.  Onneksi tuo postauksentekoprosessi liukuu useimmiten eteenpäin kuin itsestään ja tunnen ainakin toisinaan olevani liekeissä - teen mahtavia reseptioivalluksia, onnistun kokkailujeni kanssa yli odotuksieni, kameran muistikortti pullottaa toinen toistaan parempia kuvia tai tekstiä syntyisi vaikka kirjaksi asti. Mutta sitten on näitäkin kausia, kun ei vaan lähde. Seison jalat sementissä ja mietin, että jotakin olisi kiva blogata, mutten kyllä varmana ala kaivamaan sitä varten pataa ja kattilaa esille. Silloin toivon, että olisi pokkaa täyttää blogi vaikka hauskoilla kissavideoilla.

Siispä kysynkin nyt, että haittaisiko teitä, arvon lukijat, jos postaisin välillä hauskoja kissavideoita muistakin aiheista kuin ruuasta? Vaikka niitä yhden kuvan fiilispostauksia? Ne kun luonnistuisivat lapsenhoidonkin ohella. Aikanaanhan minulla oli myös visio, että laajentaisin blogin aihealuetta mm. sisustukseen, mutta se vähän jäi huomattuani millaisessa murjussa asun (kiitos Helingin Kaupingin vuokra-asunnot!). Nyt ne sisustuspostaukset voisivat kuitenkin olla taas ajankohtaisia, sillä muutammme vuoden alussa uuteen asuntoon. Päässäni on jo ties mitä visioita! Mutta kiinnostaako se ketään?

Toivottavasti edes joulukuu ja joulukalenteri tuo valoa tähän blogidepistelyyn. Tosin siitä joulukalenteristakin puuttuu vielä monta monituista luukkua ja yhtään kalenteripostausta en ole kirjoittanut  loppuun. Puuh!  Kiire voi tulla.

Mutta ei mulla muuta tällä kertaa.

Moro!


maanantai 11. marraskuuta 2013

OLUT-SUKLAAKAKKU (VERSIO 2.0)

Tiedän, mitä nyt ajattelet: milloin tästä blogista tuli leivontablogi? Sitä minäkin mietin äsken, kun putsasin kameran muistikortin luumutäytteisistä joulupullista, gorgonzola-päärynäpasteijoista ja olut-suklaakakun paloista. Niin... milloin?

Syy on pakko olla tässä vuodenajassa. Pimeys ajaa ihmisen upottamaan sormet sokeriin, voihin ja jauhoihin taltuttaakseen edes välttävästi kaamospsykoosin. Ja liittyyhän loppuvuoteen paljon kakutettavia sankareitakin:  Jeesus, Suomi, Yhdysvaltojen alkuperäiskansat, Lucia, kurpitsat ja tietysti isät.


Tämä eilisen isänpäivän muhkean tuhti suklaakakku ei ollut ensimmäinen olutkakkutekeleeni. Kolmisen vuotta sitten innostuin leipomaan tupareihin Guinness-kakun jollain siihen aikaan blogeissa pyörineellä ohjeella. Siitä tuli kuitenkin kuiva ja kuohkeasta kuorrutteesta valtoimenaan kakun päältä tarjoiluvadille levinnyt kermalitku. Alemmuustila huipentui erään vieraan toteamukseen, että kakku olisi ollut parempi, jos olisin käyttänyt aitoa suklaata kaakaojauheen sijasta. Sen jälken en leiponut ainakaan puoleen vuoteen. Mitään.

Onneksi virheistään oppii vielä tässäkin iässä. Tästä versio 2.0:sta tuli nimittäin aivan ihanaa, kun käytin tummaa suklaata ja vaihdoin oluenkin parempaan. Jotenkin sain myös kuorrutteenkin onnistumaan. Hyvä minä!


Suosittelen olut-suklaakakkua vaikkapa pikkujoulukattaukseen. Huomaa, että tällä reseptillä kakusta tulee todella tuhtia, joten yksi kakku riittää suuremmallekin porukalle.

OLUT-SUKLAAKAKKU


2½ tummaa, maltaisen makuista olutta (esim. Malmgårdin Jouluolutta)
200 g voita
100 g tummaa suklaata (kaakaopitoisuus 70%)
2 dl tummaa muscovadosokeria
2 dl tavallista sokeria
1 1/4 dl maitorahkaa
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa

Kuorrute:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 ½ dl tomusokeria
1 dl kuohukermaa

 
1. Sulta voi ja lisää 2 1/2 dl olutta, suklaa ja sokerit. Sekoita kunnes ainekset ovat sulaneet sileäksi seokseksi. Jäähdytä seosta vähän.

2. Vatkaa käsin keskenään maitorahka ja munat. Vispaa, kunnes seos on tasaista. Yhdistä seokset.

3. Sekoita keskenään vehnäjauhot ja sooda ja lisää ne taikinaan. Sekoita taikinaa, kunnes se on sileää ja kaikki ainekset ovat hyvin sekoittuneet. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjakakkuvuokaan.

4. Paista 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Varo paistamasta kakkua liian kuivaksi, se on herkullisinta hieman kosteana Kokeile kakun pintaa sormella, jos se hyllyy vähän, niin sitten se on valmis, jos taas enemmän, niin jatka paistamista vielä hetken.

5. Valmista kuorrute: vatkaa kerma, sekoita joukkoon tuorejuusto ja tomusokeri. Levitä jäähtyneen kakun päälle.


perjantai 1. marraskuuta 2013

TULIS JO JOULU!

Eilen se iski: raivoisa lanttulaatikkohimo. Hetken päästä jo selailinkin uusimpia joululehtiä ja liisteröin muistiini ideoita lakritsin makuisista joulutoffeista, luumusarvista, itse tehdyistä paketinkoristeista ja seinälle rakennettavista piparikuusista. Ihanaa! Vaikka tätä hulluutta onkin riittänyt siitä asti, kun ryhdyin kuukausi sitten ideoimaan tämän vuoden blogijoulukalenteria, otti se nyt kunnolla tuulta alleen.

O N N E K S I tänään on jo marraskuu. Sehän tarkoittaa sitä, että yhden kuunkierron jälkeen koittaa joulukuu! ♥


Tämänkin Tuomaksen synttärikahveille väkertämäni suklaapavlovan piti tulla osaksi joulukalenteria, mutta olkoon se sittenkin oodi alkavalle marraskuulle. Reseptistä kiitos kuuluu Doran kakku -blogille. Ihana tuli!

SUKLAAPAVLOVA


Marenkipohja (3 x 20 cm:n pohja):
4 munan valkuaista
2.5 dl sokeria
2 rkl maissitärkkelystä tai perunajauhoja
1 tl sitruunamehua tai viinietikkaa
1.5 dl hasselpähkinärouhetta

Suklaa-mascarponevaahto:
4 dl kermaa
250 g mascarponejuustoa
100 g maitosuklaata sulatettuna
70 g tummaa suklaata sulatettuna
maun mukaan likööriä, rommia ym.


Koristelu:
suklaakonvehteja
lohkottuja vikunoita
sokeria sokerikoristeeseen

 
Marenkipohja:
vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää puolet sokerista ja jatka vatkaamista kunnes vaahto pysyy vatkaimen vispilässä putoamatta siitä. Lisää loppuun sokeriin maissitärkkelys ja sekoita. Jatka vatkaamista. Lisää sokerimaissitärkkelysseosta vähitellen. Vatkaa kunnes vaahto kovaa ja kiiltävää marenkia. Lisää viinietikkasitruunamehu ja sekoita lusikalla. Lisää lopuksi hasselpähkinärouhe. Piirrä pellille (kaksi peltiä) kolme halkaisijaltaan 20cm:n kokoista ympyrää. Jaa marenki ympyröihin ja leivitä lusikalla tasaiseksi. Paista 125 asteessa uuni alatasoilla noin 1 h tai kunnes marengit ovat kuivuneet ulkoa, mutta ovat vielä hieman tahmaisia sisältä. Itse paistoin kaksi pellillistä samaan aikaan. Vaihdoin peltien paikkaa paiston puolivälissä. Voit paistaa myös kiertoilmauunissa. Alenna tällöin lämpöä hieman.

Suklaa-mascarponevaahto:
Vaahdota kerma ja mascarponejuusto. Lisää sulat suklaat ja sekoita tasaiseksi. Suklaan ei kannata antaa jäähtyä kokonaan. Muuten se kokkaroituu lisättäessä se kylmään mascarpone-kermavaahtoon. Suklaa ei saa olla myöskään kuumaa tai se sulattaa mascarponekerman. Lisää lopuksi alkoholi.

Kakun kokoaminen ja koristelu:
Jaa suklaa-mascarponevaahto marenkipohjien päälle ja kasaa ne päällekkäin. Anna vetäytyä puolisen tuntia. Koristele kakun pinta. Tee sokerikoriste sulattamalla sokeri. Levitä hieman jäähtynyttä sokeria leivinpaperin päälle sikin sokin. Anna jäähtyä kokonaan. Sokerikoriste kannattaa laittaa kakun päälle vasta juuri ennen tarjoamista, jottei se kostu ja edelleen sula. 

Ohje: Doran kakku.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...